Wikiuutiset

Saimaannorpan sukupuuton ehkäisy Suomessa vaatisi uusia suojelutoimia

25. toukokuuta 2009

Saimaannorppa
Saimaannorpan levinneisyys

Metsähallituksen mukaan (raportti 15.2.2009) saimaannorpan sukupuuton ehkäisy Suomessa edellyttäisi nykyistä parempia suojelutoimia. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee saimaannorpan erittäin uhanalaiseksi. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto vaatii Suomelta tehokkaampia suojelutoimia.[1]

Vuonna 2009 syntyi 44 poikasta. Kuusi kuoli imetysaikana. Tilastojen mukaan 20 kuuttia kuolee kalastusverkkoihin vuonna 2009 kahden kuukauden aikana. Ministeri Sirkka-Liisa Anttila ei halua kieltää verkkokalastusta.[2]

Metsähallitus vetoaa Saimaan rannoilla mökkeileviin suomalaisiin, että he eivät kalastaisi verkoilla kesäkuun aikana. Kuutit uivat laajoilla alueilla myös pesimäalueidensa ja verkkokalastusrajoitusalueiden ulkopuolella. Kalaa voi edelleen turvallisesti pyytää katiskoilla, vieheillä ja onkimalla.[3]

Tutkijan mukaan kuutteja hukkuu kalanpyydyksiin 20-30 vuodessa. Kuolleisuus paljastuu vain 40 prosentissa tapauksista. 30 vuoden aikana muita kuolinsyitä ei ole paljastunut kuin kalanpyydykset. Rannalle ajautuneista 70 prosenttia on kuollut kalanpyydyksiin.[4] Uhkia ovat verkkokalastus ja pesinnän häirintä. Norppa ei pelkää veneitä vaan saattaa seurata sitä. Veneilyä on rajoitettu vain Koloveden kansallispuistossa.[5]

Suojelun vastustajat

muokkaa

Ammattikalastajia on alueella 20, joista noin kaksi vastustaa verkkokalastuskieltoa vuonna 2009.[2]

Suojelun vastustajat kiistivät vuonna 2009 saimaannorpan välittömän suojelutarpeen ja esittävät tutkimustulokset norppamääristä virheellisiksi. Vastustajiin sisältyy Markku Lehtosaari (saimaalainen matkailuyrittäjä, keskustan entinen kansanedustaja), Harry Härkönen (Pro Agria), Esko Mielikäinen (maataloustuottajayhdistys Pro Agria, Etelä-Savon kalaosasto), Aarno Putkonen (MTK Etelä-Savo), Tarmo Tolvanen (kalastaja) ja Jukka Laitinen (matkailuyrittäjä). Ministeri valitsi työryhmään selvittämään asiaa Harry Härkösen, Esko Mielikäisen ja Tarmo Tolvasen.[4] Entinen keskustan kansanedustaja Markku Lehtosaari ottaa täyden vastuun lähetystöstä ministerin luo kesäkuussa 2009. Hän ehdotti Anttilalle perustettua työryhmää, johon valittiin myös 3 lähetystön jäsentä. Lehtosaari sijaisti muita tarvittaessa. Markku Lehtosaaren mukaan oli perustettava työryhmä selvittämään, onko saimaannorpan suojelu lainkaan tarpeen. Matkailuyrittäjä Jukka Laitisen mukaan norppakanta on saavuttanut jo luonnollisen kasvunsa rajan. Ministeri Anttila myöntää asettaneensa työryhmän Markku Lehtosaaren aloitteesta ja kannattavansa vapaaehtoista suojelua paikallisten ihmisten toiveiden mukaisesti.[2]

Tunnettu vastustaja on Punkaharjun kunnanjohtaja Pekka Nousiainen. Hän on entinen keskustan kansanedustaja. Nousiainen kiistää metsähallituksen suojelubiologi Tero Sipilän norppien määrän laskelmat ja norppien poikasten kuolinmäärät vuonna 2009 Helsingin Sanomien haastattelussa. Nousiaisen mukaan todistettavasti kuolleita ovat vain poliisille tai metsähallitukselle ilmoitetut kuolleet kuutit.[2]

Verkkokalastus

muokkaa

Ministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk) mukaan pakkotoimet lisäävät rantojen omistajien kiukkua. Hänen mielestään pakkotoimia ei voi valvoa ja pakkotoimet herättävät pahaa verta. Anttila olisi iloinen vapaaehtoisesta verkkokalastuksesta luopumisesta. Anttilan mukaan keskustelu vapaa-ajan kalastajien verkkokalastuksesta on hyvin yksipuolista. Ammattikalastajat on myös huomioitava keskustelussa. Luonnonsuojelijoiden mukaan suuri osa kuuteista kuolee vapaa-ajan kalastajien verkkoihin.[6]

Mikko-Pekka Heikkisen (HS) mukaan saimaannorppia surmaavan verkkopyynnin rajoittamisella parannettaisiin maailmaa ottamalla muilta etuja pois, kuten tupakointikielto ravintolassa edistää työntekijöiden terveyttä. Sirkka-Liisa Anttila jää historiaan ministerinä, joka antoi oikeuden tappaa pandaakin uhanalaisempia eläimiä Suomessa, uhkana jopa lajin sukupuutto.[7]

Ilkka Koiviston mukaan luonnonsuojelun tulisi olla olennainen osa jokaisen kansakunnan kulttuuria. Koivisto aloitti norppalaskennat työtovereineen 1960-luvun puolivälissä. Hänen mukaansa tutkimustulosten kyseenalaistaminen on tarkoitushakuista, sillä tarkimmat laskennat saadaan edelleen vain kevätlaskennoissa. Ammattikalastajien sijaan verkkokalastusrajoituksia vastustavat muutamat sivuammattinaan kalastajat ja harrastelijakalastajat. Katiskat vastaavat verkkoja kalastusmenetelmänä.[8]

Politiikkaa

muokkaa

SDP vaati huhtikuussa 2009 verkkokalastuksen kieltämistä keväisin saimaannorppien suoja-alueella. Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) mielestä vapaaehtoisuus riittää.[9] Verkkokalastuksen rajoitukset ovat rajoittaneet kuuttien kuolemia. Raportin mukaan (2009) vapaaehtoiseen kalastuskieltoon osallistuvat jo kaikki halukkaat, joten vapaaehtoisuudessa on saavutettu jo kyllästyspiste. Työryhmässä enemmistö kannatti uutta verkkokalastuskielto –asetusta. Silti sitä ei esitetty työryhmän esityksenä.[4]

Mielipide

muokkaa

Suomen Luonnon Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 68 % kannattaa verkkokalastuskieltoa ja 12 % vastustaa. Verkkokieltoa kannatettiin eniten Itä-Suomessa (78 % kannattaa verkkokieltoa, 10 % vastustaa).[10]

Itä-Savon verkkokyselyssä yli 70 % kannatti verkkokalastuskieltoa kahden kuukauden ajaksi.[4]

Julkisen kansalaiskeskustelun mukaan työryhmät pohtivat vain kalastusoikeuksia. Kalastusoikeuksien lisäksi kirjoitukset viittaavat rantatonttien rakennusoikeuksiin, korvausvaatimuksiin ja keskustapuolueen poliittisten etujen ajamiseen.[2] Rantarakentamista rajoitetaan aroilla alueilla. Verkkokalastuskielto ei estä ongintaa eikä katiskakalastusta.

Saimaannorppa, kansallisaarre

muokkaa

Saimaannorppa on Suomen ainoa kotoperäinen eli endeeminen nisäkäs. Saimaannorppa syntyi 8 000 vuotta sitten, kun jääkausi katkaisi yhteyden Itämereen. Se elää vain Saimaalla. Norpasta maksettiin tapporahaa vuosina 1882-1948. Saimaannorppa rauhoitettiin 1955.[5]

Kuutit syntyvät helmikuun viimeisinä päivinä aikoihin ja tarvitsevat tuolloin imetysrauhaa. Toukokuun lopussa norppien karva vaihtuu, ja ne nousevat rantakiville kuivattelemaan. Norppaa ei pitäisi häiritä. Kuutit lähtevät liikkeelle jäiden lähdön aikaan.[5]

Saimaa riittäisi arvion mukaan elättämään 6 000 saimaannorppaa. Tavoite on vähintään 400. Määrä oli 260 vuonna 2009. Saimaannorppa elää Heinäveden ja Lappeenrannan välisessä vesistössä. Norppien asuinalueella on 25 000 huvilaa, lisää tulee 700 vuodessa.[4] Vuonna 2006 eniten norppia oli Linnasaaren kansallispuistossa (55), Koloveden kansallispuistossa (35), Joutenvedessä (35) ja Pihlajavedessä (85). Muissa vesistöissä norppia oli 2-15. Esimerkiksi Pyhäselällä oli 2 saimaannorppaa ja Ilkonselällä 3 norppaa.[5]

Luonnonsuojelulain mukaan saimaannorppa ja sen pesä ja lepokivet ovat rauhoitettuja. Kansallispuistoissa on maihinnousu- ja liikkumisrajoituksia. Suojelusta vastaa Metsähallitus. Suojeluun osallistuu ympäristökeskukset, Joensuun yliopisto, TE-keskukset ja WWF. Suojelua ohjaa ympäristöministeriö. Saimaannorppa on Suomen luonnonsuojeluliiton tunnuseläin.

Kuolleetkin norpat ovat valtion omaisuutta. Suojelun kannalta kaikki kuolleet norpat on tärkeää saada tutkittavaksi. Ilmoita kuolleista norpista Metsähallitukselle Savonlinnaan (puh. 0205 64 100, saimaa@metsa.fi).[11]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Saimaannorpan sukupuutto ilman parempaa suojelua jo erittäin todennäköistä, HS 17.2.2009 A6
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 Miksi tämä saa jatkua, HS Katja Martelius 24.5.2009 D1-D2
  3. ↑ Metsähallitus: Saimaan juhannuskalaa ei saa pyytää verkolla yle 9.6.2009
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 Saimaannorppa. Viimeinen mahdollisuus, Suomen Luonto 2-2009 Juha Kauppinen, s. 20-26
  5. ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 Saimaannorppa, maailman uhanalaisin hylje, Metsähallitus 12/2006
  6. ↑ Kumpi on suurempi uhka, norpan sukupuutto vai maanomistajien kiukku, HS 22.5.2009 A11
  7. ↑ Tupakointi väheni, mutta norppa kuolee, HS 30.5.2009 A5
  8. ↑ Saimaannorpan suojelu kuuluu kulttuurivaltiolle, HS Ilkka Koivisto 30.5.2009 A5
  9. ↑ SDP kieltäisi verkot keväällä norppa-alueella, yle Talous ja politiikka 20.4.2009
  10. ↑ Suomalaiset kannattavat verkkokalastuskieltoa, Suomen Luonto 2 2009, s. 25
  11. ↑ Saimaannorppa, maailman uhanalaisin hylje, Metsähallitus 12/2006.

Aiheesta muualla

muokkaa
Jaa uutinen:            


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikinews.org/w/index.php?title=Saimaannorpan_sukupuuton_ehkäisy_Suomessa_vaatisi_uusia_suojelutoimia&oldid=57091”