Korkein oikeus kumosi Berlusconin syytelain
7. lokakuuta 2009
Italian korkein oikeus on peruuttanut pääministeri Silvio Berlusconin oikeusimmuniteettilain. Laki on perustuslain vastainen, jonka mukaan kaikki ovat yhdenvertaisia. Tuomion perustelut eivät ole vielä julkisia. Pääministeri on välttänyt oikeustoimet perustuen immuniteettiin. Päätös johtaa kahden oikeudenkäynnin jatkumiseen. Italian lain mukaan yli 70-vuotiaita, kuten Berlusconi, ei voida tuomita vankeuteen, vaikka he olisivatkin rikkoneet lakia.[1]
Berlusconi kieltäytyy eroamasta. Oppositio vaatii eroa.[2]
Italiassa säädettiin kesäkuussa 2008 laki, joka antaa syytesuojan Berlusconin lisäksi maan presidentille ja parlamentin ylä- ja alahuoneen puhemiehille. Päätös voi johtaa maan hallituksen eroon. Berlusconia on syytetty korruptiosta ja veropetoksesta.[3]
Pääministerin valta mediassa muokkaa
Berlusconin omaisuus oli vuonna 2008 Forbesin mukaan 6,5 miljardia $. Omaisuutta hallitaan Holding –yhtiöiden kautta. Liiketoiminta on hajautettu satoihin yhtiöihin.[4]
Omien mediayritystensä, Fininvest –holdingyhtiön ja Mediaset -televisioyhtiön lisäksi, Italiassa pääministeri Berlusconilla on nimitysvalta valtiollisen yleisradioyhtiön Raissa. Berlusconi on valinnut Rain johtokunnan, kanavajohtajat ja uutisohjelmien johtajat. Oppositio on nimittänyt Rain kolmoskanavan johdon. Rain liikevaihto (2008) oli 3,2 miljardia € ja nettotulos 0,0 miljardia €. Työntekijöitä oli 13 200.[4]
Missään muussa EU-maassa poliittinen ja mediavalta ei ole yhtä keskittynyt kuin Italiassa. Italian lehtityöläisistä puolet on Berlusconin palkkaamia Italiassa 70 % saa tiedot tv:stä ja joka kymmenes ostaa sanomalehden.[4]
Fininvest –holdingyhtiön liikevaihto (2008) oli 6,1 miljardia € ja liikevoitto 1,1 miljardia €. Työntekijöitä oli 19 100. Berlusconin perheen osingot 249 milj. € vuonna 2008. Finvestiin sisältyy:[4]
- lehtiä: Giornale, Panorama
- kirjankustantamo: Mondadori
- jalkapalloseura: AC Milan
- Rahoitusyhtiö: Mediolanum
- video- ja elokuvayhtiö: Medusa
- videovuokrausyhtiö: Blockbuster
Mediaset -televisioyhtiön liikevaihto (2008) oli 4,3 miljardia € ja liikevoitto 1,0 miljardia €. Työntekijöitä oli 5 100. on Italian suurin kaupallinen televisioyhtiö. Mediaset-yhtiöön sisältyy:[4]
- kolme tv-kanavaa Italiassa: Italia 1, Retequattro ja Canale 5
- yksi tv-kanava Espanjassa: Telecinco.
Mediasta kamppailtiin avoimesti vuosina 1994/95 ja Silvio Berlsconi oli keskeinen sytyttäjä. Lehdistöä hallitsivat suuryritykset joihin sisältyivät ENI, Feruzzi, Fiat, Finvest ja Olivetti. Televisiotoiminta oli jaettu Fininvestin kolmeen kanavaan ja valtiollisen Rain kanaviin. Vuoteen 1993 Rai:ta hallitsi yksi puolue (kristillisdemokraatit, sosialistit tai kommunistit). Heinäkuussa 1994 Rai:lle valittiin viisihenkinen johtokunta, joka valitsi johtajat ja ohjelmajohtajat. Marraskuussa 1994 Rain journalistit lakkoilivat ja opposition poliitikot protestoivat, koska Rain johto ja päätoimittajat oli vaihdettu puoluepoliittisista motiiveista johtuen.[5]
Vuonna 1995 Fininvestin liikevaihdon osuudet jakautuivat: media 44 %, kauppa 43 % ja finanssitoiminta 10 %. Konserniin sisältyivät: .[5]
- elkuvateatterit Cinema 5 ja Videotime, filmit Rentitalia ja tv-kanavat Canale 5, Rete 4, Italia 1 ja Telepiu.
- mainostaminen: Pubitalia
- lehdet: Arnaldo Mondadori, Silvio Berlusconi Editori
- kauppa: Maggazzini Standa, Euromercato
- kiinteistöt: Finedim Italia (Paolo Berlusconi)
- vakuutus, pörssikauppa, rahastot, taloushallinto: Fininvest Italia
- urheilu: AC Milano, pallo- ja jääkiekkoseuroja
Kilpailulaki muokkaa
Berlusconin konserni perustettiin 1978. Yritys oli v. 1995 kolmanneksi suurin Italian yksityinen liikeyritys. Lakiluonnoksen 10/1994 mukaan poliittisissa ja julkisissa viroissa isoilla mediayrittäjillä on ilmoitusvelvollisuus ja kartelliviranomaiset valvovat luottamusmiestä.
Joulukuussa 1994 perustuslakituomioistuimen mukaan yhdellä yrittäjällä voi olla korkeintaan kolme tv-kanavaa tai ¼-osa kansallisista lähetyksistä tai kolme päivälehteä. Laki pyrkii varmistamaan vapaata kilpailua ja sananvapautta. Tuomio koski Fininvestin kolmatta tv-kanavaa, jonka omistuksen säätely piti 8/1996 mennessä muuttaa. Parlamentin laati uuden medialain vuonna 1995.[5]
Haasteet muokkaa
Berlusconi on haastanut viime vuosina oikeuteen hänestä kirjoittavia kilpailevia kotimaisia ja ulkomaisia lehtiä. Berlusconi on vaatinut miljoonakorvauksia hänen seksiskandaaleistaan kirjoittaneilta lehdiltä. Lisäksi hän on vaatinut yrityksiä lopettamaan mainonnan kilpailevissa lehdissä, jotka ovat kritisoineet hänen hallitustaan, kuten La Rebubblica ja Unita –lehdissä. Kilpailevan Rupert Murdochin satelliittikanavan Sky alv nostettiin 10 %:sta 20 %:iin. Berlusconin sanomalehti Il Giornale kehottaa jättämään tv-lupamaksut maksamatta. Berlusconi uhkailee toimittajia, jotka kirjoittavat kriittisesti.[4]
Berlusconin vaimo Veronica Lario on kertonut hakeneensa avioeroa miehestään syynä miehen suhde 18-vuotiaaseen malliin Noemi Letizian kanssa.[6] Avioerohakemuksen jälkeen Berlusconin omistama lehti Il Giornale julkaisi kuvan Belusconin vaimosta Veronica Lariosta paljasrintaisena otsikolla: Kiittämätön tähtönen.[4]
The Economist kirjoitti vuonna 2001, että mukaan vuonna 2001 Berlusconi on sopimaton johtamaan Italiaa. Berlusconi haastoi lehden oikeuteen ja hävisi. Nykyinen hallituskausi päättyy vuonna 2013. Berlusconilla on tapana halvaannuttaa oikeusprosessit todistajatulvalla ja poissaoloilla.[7]
Oikeusprosessit muokkaa
Milanon tuomioistuin määräsi Finvestin maksamaan kilpailijalle Carlo De Benedettin kustannusyhtiölle 750 miljoonaa € vahingonkorvausta Mondadori kustantamon valtauksesta vuonna 1991. Jutun käsittelyssä Berlusconin entinen lakimies Cesare Previti tuomittiin tuomareiden lahjonnasta. De Benedettin yhtiö julkaisee La Repubblica –lehteä.[8]
Alioikeuden ja Milanon vetoomustuomioistuimen mukaan Berlusconin brittilakimies David Mills vastaanotti 400 000 € lahjuksen väärästä todistuksesta kahdessa oikeudenkäynnissä 1990-luvulla. Mills tuomittiin vuonna 2009 teosta 4½ vuoden vankeuteen. Hänen mukaansa rahat oli palkkaa.[9]
Vaalit 1990-luvulla muokkaa
Italiassa parlamenttikausi on 5 vuotta. Vaalit oli 3/1994. Muihin Italian puolueisiin on 1990-luvulla sisältynyt: pohjoisen konservatiivit Lega Nord, vasemmistodemokraatit PDS, uusfasistit Alleanza Nazionale, kommunistit RC, konservatiivit CDD ja UDC ja joukko muita kuten kansanpuolue, vihreät, kristillisdemokraatit, demokraattinen liitto ja Pakt Segni.[5]
Silvio Berlusconi johti oikeistoliberaalista Forza Italia –puoluetta, kun se perustettiin muutama kuukausi ennen vaaleja vuonna 1994. Berlusconilla oli 45 % tv-markkinaosuus ja 80 % yksityistv-markkinoista. Forza Italian ja konservatiivien UDC –liito sai 107 paikkaa parlamentin 630 paikasta vuonna 1994. Esimerkiksi uusfasistit olivat yhtä vahvoja (105/630). Berlusconin hallitus hajosi 7 kk jälkeen 12/1994.[5]
Lahjonta, vaalirahoitusskandaali muokkaa
Vuosina 1992-1994 Italiassa käytiin oikeutta 400 entistä parlamentaarikkoa vastaan korruptiosta ja laittomasta puoluerahoituksesta. Johtavia poliitikkoja joutui syytteeseen. Feruzzi konsernia ja valtiollista energiayhtiötä ENI syytettiin rahansiirroista. ENI oli maksanut 150 Mrd. liiraa vuosina 1988-1992 (Enimont –jupakka). Fininvest, ja muut yritykset, myönsivät verorikokset ja lahjonnan. Berlusconin veli Fininvestin johtaja Paolo Berlusconi vangittiin joulukuussa 1994 laittomasta puoluerahoituksesta 7 kk vankeuteen. Entinen sosialistinen ministeri Bettino Craxi tuomittiin 8½ vuodeksi vankeuteen.[5]
Mafia muokkaa
Ministereitä Giulio Andreotti, Antonio Gava ja Vinvenzo Scotti syytettiin vuonna 1994 yhteistyöstä organisoidun mafia –rikollisuuden kanssa. [5]
Katso myös muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Italian court rules Berlusconi's immunity law unconstitutional Guardian 7.10.2009
- ↑ Berlusconi immunity law overruled bbc 7.10.2009
- ↑ Tuomioistuin: Berlusconin syytesuoja laiton yle 7.10.2009
- ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 4,5 4,6 Berlusconi valjastaa mediamahtinsa korruptiosyytettä vastaan, Italian sananvapaus on itäeurooppalaista tasoa, HS 9.10.2009 B1 Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; nimi ”TYrjämä” on määritetty usean kerran eri sisällöillä - ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 5,6 Harenberg Länderlexikon ’95/96, Dortmund 1995, s. 191-194 Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; nimi ”Harenberg” on määritetty usean kerran eri sisällöillä - ↑ Berlusconin epäillään osallistuneen paritukseen, HS 19.6.2009 B2
- ↑ Italialla ei syytä juhlaan, HS Jouni Kantola, 10.10.2009 B 2
- ↑ Berlusconin yrityksille miljoonalasku, HS 6.10.2009 B1
- ↑ Berlusconin ex-lakimiehen tuomio pysyi ennallaan yle 27.10.2009
