Teatteriarvio: Himputti Hiiri ja Urpojen kirous

11. marraskuuta 2011

Projektori-ryhmä

Projektori-ryhmä kertoo kotisivuillaan tavoitteekseen tehdä teatteria, joka kommentoi nykypäivän Suomen yhteiskunnallisia ja sielullisia ilmiöitä.

Himputti Hiiren ja Urpojen kirouksen esityksiä on marraskuun 21. päivään saakka Helsingin Lauttasaaressa, osoitteessa Perttulantie 6.

Himputti Hiiri ja Urpojen kirous on Helsinkiläisen Projektori-ryhmän lastenteatterin anarkistinen eläin-faabeli, jossa sadunomaisen naamion alla kytee silmitön raivo. Esitys lietsoo vihaa ja syyllistää suoraviivaisesti kaiken pahuuden johtuvaksi järjestäytyneestä yhteiskunnasta, jota vastaan taistelee joukko houre-ääniä uskovat hiiri, päästäinen, lokki ja orava. Tarinassa heitellään salaliiton vihjeitä draamallisena koristeena ikäänkuin katsoja voisi jakaa yhteisen maailmankuvan.

Tarinan valoisin puoli löytyy voimauttavasta toivosta, joka valaa uskoa pienen hiirulaisen mahdollisuuksiin vaikuttaa koko yhteiskuntaan syvänkin epätoivon keskellä. Esitys on viihdyttävän vauhdikas ja ohjaus on loistavaa, mutta vahvat tunnelautaukset käsitellään liian nopeasti. On myös hämmentävää katsoa esitystä, jossa oman käden oikeutta suojellaan silloinkin kun ystävä haluaa hirttää itsensä.

Esitys olisi toimiva, jos se tarjoaisi anarkiaa! -huutoa syvemmän vastauksen, mutta tarina rakentaa synkän, värittömän ja epätoivoisen paniikkiratkaisun yhteiskunnallisiin ongelmiin. Käsikirjoituksessa on paljon kauniita sanoja ja ajatuksia, mutta on vaikea uskoa, että maailman ‘pelastamiseen’ väkivallan keinoin. Arabikevään hinta oli Muammar Gaddafin teurastusvideot, jotka mediassa annettiin paljolti anteeksi. Laitoin tämän esityksen surkeuden taiteen tekijöiden surkean yhteiskunnallisen aseman piikkiin. Nälkäpalkalla on vaikea rakentaa parempaa maailmaa.

Rytmisesti taitava ohjaus saa näyttelijät loistamaan ja esitys lumoaa vaivattomasti. Päähenkilö Himputti Hiiren persoona on arvattavan yksioikoinen, mutta hahmon näyttelijä Jukka Peltola nostaa karismansa avulla katsojassa mielihyvän jo pelkällä hymyllään. Lotta Vaattovaaran, Sakari Tuomisen ja Martin Bahneen esittämät hahmot yllättävät iloisesti moniulotteisempina hahmoina ja heidän näyttelijätyöstään voi antaa myös ylistävän arvosanan.

Kauniin ja toimivan puvustuksen on suunnitellut Noora Salmi ja lavastus on Markus Karekallaksen rakentama. Teatterin esityspaikaksi on valittu purku-uhan alle joutunut Lauttasaaren vanha toimistokiinteistö ja kaikesta talon rosoisuudesta huolimatta ryhmä on onnistunut rakentamaan turvallisen ja kotoisan katsomon, jossa tuntee itsensä tervetulleeksi.

Projektori–ryhmä toteuttaa esityksiä pääasiassa Helsinkiin ja ryhmä kiertää myös esiintymässä. Himputti Hiiri -teatterin tuotannosta vastaa Sinikka Isoniemi. Sinikka kertoo kotivuillaan musiikista, joka on hänelle ominaisin elementti, mikä selittänee onnistuneen äänisuunnittelun yhdessä ohjaaja Juho Lukinmaan kanssa.

Himputti Hiiri ja Urpojen Kirous on hyvin rakennettu, mutta nauhoitetuista vuorosanoista oli joskus vaikeaa saada selvää kaiun vuoksi. Nauhoitetuissa äänirooleissa ovat Juha Lagström, Hannes Lukinmaa, Mikko Pörhölä, Elina Reinikka, Fabian Silén, Raili Tiensuu ja Markus Karekallas.

Kaikesta huolimatta odotan mielenkiinnolla Projektori-ryhmän tulevia teoksia

-- Susiw 11. marraskuuta 2011 kello 10.22 (UTC) (kirjoittaja katsoi 9.11. esityksen)

Lähteet

• Projektori-ryhmä: Projektori-ryhmän esittelysivut (html) Viitattu 11.11.2011.